Lasisanasto
A
Aloitus
Puhalluspillin päähän otetaan uunista sulaa lasia. Aloitusta pyöritetään metallilevyllä eli plootulla, jotta lasi jakaantuisi tasaisesti pillin päähän. Kun aloitukseen puhalletaan ilmakupla, syntyy posti. Sen päälle otetaan uutta lasimassaa kerros kerrallaan niin paljon, kuin esineen valmistamiseen tarvitaan. Tämä on kappaleen aloitus.
Antiikkilasi
Antiikkilasinimitystä käytettiin erityisesti 1930-luvulla kuplalasista.Antiikkilasiksi kutsutaan myös sekä puhallettua ikkunalasia että valssausmenetelmällä tehtyä tasolasia. Valssattuun lasiin tehdään tarkoituksella epätasainen pinta, jolla jäljitellään vanhaa lasia.
B
Borosilikaattilasi
Ns. kuumankestävä lasi on borosilikaattilasia. Lasissa on enemmän boori- ja alumiinioksidia kuin tavallisessa potaska- tai soodalasissa. Lasin lämpölaajeneminen on vähäistä, jonka vuoksi se kestää suurehkoja lämpötilaeroja.
Lasilaatu kehitettiin 1900-luvun alussa mm. junien merkkivaloja ja tieteellistä lasia (laboratoriolasia) varten. Corningin lasitehdas toi ensimmäiset borosilikaattilasista valmistetut astiat markkinoille tuotemerkillä Pyrex vuonna 1915. Saksalaisen Schottin borosilikaattilasi tunnettiin Suomessakin Jena-lasina valmistuspaikkakunnan mukaan. Borosilikaattilaseja käytetään myös mm. palonsuojarakenteissa ja uuninluukuissa.
C
D
Digitaalinen tulostus lasille
Digitaalisia kuvia voidaan nykyisin tulostaa suoraan tasolasin pinnalle. GlassJet-menetelmällä tulostettu keraaminen väriaine emaloituu karkaisuprosessissa tasolasin pintaan.
Digitaalisilla tulostimilla ja erilaisilla, esimerkiksi keraamisilla väriaineilla valmistetaan myös siirtokuvia.
Driivaaminen
Driivaaminen on menetelmä, jossa esineen reuna muovataan kuumana hytissä. Pillissä kiinni olevan lasiesineen pohjaan kiinnitetään rautatanko eli puntteli. Esine lyödään irti pillistä, jolloin sen päähän syntyy aukko. Reuna lämmitetään, tarvittaessa leikataan ja muovataan lopulliseen muotoonsa pihdeillä eli pinnoilla. Kts. Punttelin jälki.
E
Energiansäästölasi. Katso selektiivilasi.
Eristyslasi
Kahdesta tai useammasta lasista valmistettu elementti, jossa lasilevyjen ja listakehien muodostamat tilat on suljettu ilmatiiviisti elastisilla massoilla. Lasirakenteen lämmöneristyskyky paranee. Käyttämällä eri lasilaatuja elementin osina ja erilaisia kaasuja, ristikoita tai sälekaihtimia välitilassa saadaan elementille haluttuja erikoisominaisuuksia.
F
Filigraanilasi
Filigraanilasi on raidallista lasia. Suomessa filigraanilasia on valmistanut pääasiassa Nuutajärven lasitehdas, jonka filigraaniperinne juontaa 1850-luvun lopulta. Menetelmä elvytettiin Kaj Franckin johdolla 1960-luvun alussa. Nuutajärvellä käytetään esimuottia, johon tavallisesti värillisestä lasista vedetyt filigraanitangot asetellaan. Kun lasialoitus puhalletaan muottiin, tarttuvat tangot aloitukseen. Esine puhalletaan valmiiksi tavalliseen tapaan. Nuutajärvellä käytetty filigraanitekniikka poikkeaa venetsialaisesta.
Lasitangot voi poimia aloituksen pintaan myös plootulta, jolloin niiden järjestys ei ole yhtä säännöllinen.
Float-lasi
Englantilainen Pilkington kehitti 1950-luvulla float-menetelmän korvaamaan valettua tasolasia. Menetelmä perustuu siihen, että lasia valetaan jatkuvana nauhana sulan tinan päälle. Tinan sulamispiste on vain 232 astetta. Lasi jähmettyy n. 550 asteessa. Tina siis muodostaa ehdottoman tasaisen valupinnan lasille. Menetelmä tuli käyttöön vuonna 1959. Alkuvaiheessaan menetelmällä valmistettiin vain melko paksua lasia, mutta 1960-luvun loppuun mennessä osattiin valmistaa myös tavallista ikkunalasia. Koska float-lasin optinen laatu oli konelasia parempi, alkoivat muut ikkunalasinvalmistusmenetelmät käydä taloudellisesti kannattamattomiksi. Nykyisin float-lasia valmistetaan 2–25 mm vahvuuksissa, mutta myös noin 1 mm paksua mikrofloatia. Lasin leveys on 3210 mm, ja se leikataan usein 6000 mm tai 5100 mm varastokokoihin. Float-lasi voidaan pinnoittaa valmistuksen yhteydessä. Suomessa Lahden lasitehtaan float-tuotanto alkoi vuonna 1987 ja päättyi 2009.
Fotokromaattinen lasi
Lasin valonläpäisyominaisuudet muuttuvat valaistuskohteiden mukaan. Kirkkaassa valaistuksessa lasi tummenee ja valaistuksen vähetessä lasin kirkkaus palautuu ennalleen. Käytetään mm. silmälaseissa ja lentokoneissa.
Fourcault-menetelmä
Belgialainen Emile Fourcault patentoi ikkunalasinvetomenetelmänsä jo vuonna 1902, mutta käytännössä toimivaksi ja taloudellisesti kannattavaksi se saatiin kehitettyä vasta vuonna 1919.
Fourcault-menetelmä toimi seuraavasti: Vetoaltaassa olevan sulan lasi pinnalla oli samotista tehty vetokivi. Kun vetokivi painetaan lasiin, pursuu lasi vetokivessä olevan raon läpi. Tähän lasiin painetaan kuuma rautakampa, jolloin lasi tarttuu kampaan kiinni. Kun vetokampaa nostetaan, seuraa lasi mukana ja saadaan vedettyä vetokiven raon levyistä lasilevyä. Lasi kulkee päällekkäisten telaparien läpi, jotka pyöriessään vetävät lasia ylöspäin. Lasi jäähtyy ylöspäin noustessaan. Lasilevyn paksuus riippuu vetonopeudesta. Koneen päällä lasi on tarpeeksi jäähtynyt, että se voidaan katkaista määrämittaisiksi kappaleiksi. Fourcault-menetelmän ongelma oli se, että vetokiveen kristalloitui lasia ja tämä heikensi vedettävän lasin laatua. Vetokivi piti puhdistaa n. viikon välein ja täksi ajaksi veto piti keskeyttää. Vetomenetelmällä tehtyä ikkunalasia sanotaan konelasiksi.
G
H
Hapottaminen
Hapottamalla voidaan himmentää sooda- tai potaskalasin pinta. Kristallilasi sen sijaan kiillotetaan hapottamalla. Kristallilasiin hiotut kuviot ovat mattapintaisia. Lasi kiillotetaan upottamalla se vahvaan fluorivety- ja rikkihapon seokseen. Hapottamiseen käytetyt happoseokset ovat erittäin myrkyllisiä ja laimennettunakin vaarallisen syövyttäviä.
Harso
Harso-nimitystä käytettiin tietyistä Nuutajärven lasitehtaan taide-esineistä 1950-luvun alussa. Nimitystä käytettiin myös tekniikasta, joka yhdistää usva- ja piikkimuottitekniikan (kts. piikkimuotti)
Hiekkapuhaltaminen
Hiekkapuhaltamalla voidaan himmentää tai kuvioida esineen pintaa. Kun osa pinnasta peitetään, syntyy pintakuvioita. Menetelmää on käytetty muun muassa ravintolalasin koristamiseen. Kun hiekkapuhallettu pinta hapotetaan fluorivetyhapolla, pintaan ei jää yhtä herkästi sormenjälkiä. Hiekkapuhaltamista käytettiin talous- ja käyttölasissa melko paljon 1980-luvulla. Tasolasin käsittelynä se on edelleen yleinen.
Hionta ja hiontakoristelu
Lasia hiotaan pyörivillä laikoilla tai nauhoilla. Tavallisesti hionta muuttaa esineen muotoa. Hionta on aikaisemmin ollut yleinen koristelutapa.
Fasettihionta: Suorat tasaiset pinnat, joita hiotaan esineen kylkeen tai pikarien sääriin.
Oliivihionta tehdään pyöreäreunaiseksi sorvatulla pienellä laikalla.
Leikkaushionta: Leikkaushionta tehdään poikkileikkaukseltaan kiilamaiseksi hiotulla laikalla. Tähtiä hiotaan esineiden pohjiin leikkaushionnalla.
Kampahionta muodostuu useammasta ohuesta leikkauksesta. Kampahionta tehdään leveällä vartteerauskivellä, johon on tehty monta vierekkäistä uraa. Tällaisella kivellä voidaan hioa monta leikkausta kerrallaan.
Viivahionta on ohut leikkaushionta.
Hytti, lasihytti
Hytti on nimitys lasitehtaan siitä osasta, jossa lasiuunit ovat, ja jossa lasia puhalletaan.
Hyttityö
Hyttityö tarkoittaa kuuman lasin muovaamista mm. märällä sanomalehdellä sekä erilaisilla saksilla ja pihdeillä.
I
Ikkunalasi
Ikkunalasia valmistettiin aikaisemmin puhaltamalla, ks. puhalletun ikkunalasin valmistus. Sittemmin ikkunoissa on käytetty konelasia ja nykyisin float-lasia.
Ikkunan osat
Ikkunalasi kiinnitetään puitteeseen. Puite puolestaan kiinnitetään karmiin.
IS-kone
IS-kone on yleisin konetyyppi, jota nykyisin käytetään pullojen valmistuksessa. Kone on varustettu automaattisella sulan lasin syöttölaitteella eli feederillä. Kone muodostuu itsenäisistä muottipareista (IS = Indivual section). Ainakin teoriassa jokaisella parilla voi tehdä erilaista pulloa. Konetyyppi kehitettiin Yhdysvalloissa jo 1920-luvulla, mutta Suomessa se tuli käyttöön vasta vuonna 1948 Karhulan lasitehtaalla ja vuonna 1951 Riihimäen Lasi Oy:ssä. Koneita käytettiin jonkin verran myös talouslasin tekemiseen niin Karhulassa kuin Riihimäelläkin.
Itsepuhdistuva tasolasi
Näkymätön ulkopinnan pinnoite hajottaa orgaanista likaa, jolloin se huuhtoutuu sadeveden mukana valumajälkiä jättämättä.
J
Julkisivulasi
Julkisivulaseina käytetään tavallisesti taustamaalattuja karkaistuja tasolaseja, laminoituja tai silkkipainettuja laseja tai lasielementtejä. Samoja laseja voidaan käyttää myös monissa suojarakenteissa, mm. parvekkeiden kaiteissa.
Jäälasi
Puhallettu jäälasi eli särölasi tai krakleerattu lasi: aloitus kastellaan, jolloin siihen tulee säröjä. Esine lämmitetään uudelleen, jolloin pinta sulaa yhtenäiseksi, mutta säröt jäävät näkyviin.
Tasolasille voidaan käyttää menetelmää, jossa lasin pinta esim. hiekkapuhalletaan ja pinnalle levitetään liimaa. Liima kutistuu kuivuessaan ja rikkoo lasin pinnan muodostaen jääkiteiden kaltaisia kuvioita. Jäälasia on tavallisesti käytetty ovien laseina tai ikkunoissa, joista ei ole tarkoitus nähdä sisään.
Jäähdytys
Jäähdyttäminen on oleellinen osa lasinvalmistusta. Jos esine saa jäähtyä vapaasti, muodostuu sen pinnan ja sisäosan välille helposti jännityksiä, jotka voivat rikkoa lasin vuosienkin jälkeen. Esineet jäähdytetään erityisissä jäähdytysuuneissa. Valmis esine lämmitetään n. 550 asteeseen (tässä lämpötilassa lasi ei vielä ala sulaa tai muuta muotoaan) ja jäähdytetään niin hitaasti, ettei jännityksiä synny. Ohuet esineet jäähtyvät nopeasti, paksuja esineitä voidaan jäähdyttää viikkoja.
Jännitykset
Valmistuksessa lasiin voi syntyä sisäisiä jännityksiä: joko liian nopean tai eriaikaisen jäähtymisen aiheuttamia lämpöjännityksiä tai lasien ja värien yhteensopimattomuuden aiheuttamia jännityksiä. Lasi kestää huonosti jännityksiä, joten ne rikkovat lasin helposti. Kolhujen ja lämpötilamuutosten myötä jännitykset voivat kasvaa ja rikkoa lasin jopa pitkän ajan kuluttua.
Jännityksiä käytetään hyväksi tasolasin leikkaamisessa ja lasin kylmäkatkaisussa sekä karkaistun lasin valmistuksessa.
K
Kaivertaminen
Kaivertaminen on vaativa ja kallis koristelumenetelmä. Kaivertaminen tarkoittaa joko kaivertamista kovametalli- tai timanttikynällä tai pienellä pyörivällä metallilaikalla. Kuparilaikalla kaivertaminen on ikään kuin pienoishiontaa ja vaatii korkeaa ammattitaitoa. Kaivertamista on käytetty paljon taidelasin valmistuksessa. Kaivertamista käytetään myös monogrammien ja omistuskirjoitusten tekemisessä. Kaiverruskuvio jätetään tavallisesti himmeäksi. Kaivertaa voi myös sähkökäyttöisellä käsikaivertimella, johon vaihdetaan erilaisia kaiverrusteriä ja laikkoja.
Kampahionta
Kampahiontaan käytetään hiomalaikkaa, joka tekee yhtä aikaa useamman ohuen leikkauksen. Hiontaa on perinteisesti kutsuttu vartteeraukseksi. Monissa Tapio Wirkkalan 1950-luvun alussa suunnittelemissa taide-esineissä on käytetty kampahiontaa.
Karkaistu lasi
Karkaistua lasia käytetään mm. keittiöastioissa sekä turvalasina ovissa ja ikkunoissa tai osana laminoituja tai eristyslasista tehtyjä rakenteita. Tuotteet karkaistaan valmiina esim. puhalluksen tai puristuksen jälkeen, tasolasi leikataan määrämittaan ja työstetään valmiiksi ennen karkaisemista.
Kuumakarkaistava lasi kuumennetaan lähelle pehmenemislämpötilaa (n. 600 °C) ja sen jälkeen jäähdytetään nopeasti. Nopean jäähtymisen aikana pintakerrokset kutistuvat, mutta sisäkerrokset pysyvät vielä joustavina. Sisäjännitykset jäävät pieniksi. Pintaan muodostuva puristusjännitys lisää lasin mekaanista lujuutta ja taivutusmurtolujuutta merkittävästi ja samalla myös lasin lämmönsietokyky paranee. Lämpökarkaistu lasi murenee rikkoutuessaan raemaiseksi.
Kemiallisessa karkaisussa lasin pinnalla olevia Na-ioneja korvataan suuremmilla K-ioneilla, jotka aikaansaavat lasin pintaan puristusjännityksen ja lasin taivutusvastus kasvaa. Rikkoutuessaan kemiallisesti lujitettu lasi muodostaa teräviä sirpaleita ja siksi sitä käytetään laminoituina rakenteina erikoiskohteissa.
Kehrääminen
Nuutajärvellä kehitetyssä menetelmässä puhalletun esineen päälle kehrätään ohutta lasilankaa. Tämän jälkeen päälle puhalletaan verho suojaamaan ohuita lasilankoja rikkoutumiselta.
Keskipakoisvalaminen
Keskipakoisvalamalla eli linkoamalla tehdään lautasia ja kulhoja. Lasia kaadetaan muottiin, joka pyörii. Menetelmän keksi Sven Palmqvist, Orreforsin lasitehtaan muotoilija. Hänen Fuga-maljansa tulivat tuotantoon 1953. Suomessa keskipakoisvalettua lasia alettiin valmistaa Iittalassa vuonna 1968.
Kiinnipuhallus
Kiinnipuhaltaminen on muottiin puhaltamista. Muotin poikkileikkauksen ei tarvitse olla pyöreä. Pinnasta on vaikea saada sileää. Siksi useimmissa kiinnipuhalletuissa laseissa on koristeellinen pinta, joka peittää pinnan epätasaisuutta. Vrt. pyörittäen puhaltaminen.
Konelasi
Konelasiksi sanotaan vetomenetelmillä valmistettua tasolasia. Mm. Fourcault- ja Pittsburgh-menetelmällä tehtiin konelasia. Vetomenetelmä jättää herkästi lasiin aaltoilua, mikä heikensi konelasin optista laatua.
Kristalli/lyijykristalli
Kristalli on oma lasilaatunsa. Se keksittiin Englannissa 1670-luvulla. Kristallissa on nykymääritelmän mukaan vähintään 24 % lyijyä, joka tekee lasista painavaa, tavallista lasia pehmeämpää ja parantaa lasin valontaittokykyä. Kristallia valmistettiin jonkin verran jo 1850-luvulla Nuutajärvellä. Laajemmassa mitassa tuotanto alkoi vasta 1900-luvun alussa. Kristallin valmistus päättyi Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Nuutajärvi oli Suomen viimeinen kristallin valmistaja.
Kuplalasi eli rakkolasi
Kuplalasia voidaan tehdä monella tavalla. A) Jos lasin sulatusvaihe jätetään kesken, jää lasiin kaasukuplia, eli se jää rakkoiseksi. B) Postin päälle voidaan ripotella soodaa tai tuhkaa. Kun päälle otetaan lisää lasia, muodostuu kuplia. C) Kuplalasi voidaan myös kiehuttaa kirkkaasta lasista: Hämmentämällä lasia kepillä, jonka päässä on raaka peruna, muodostuu lasiin kaasukuplia.
Krakleeraus
Ks. jäälasi
Kuumakatkaisu
Kuumakatkaisu on menetelmä, jolla valmiiksi puhalletun esineen puhalluskappa poistetaan hytissä. Esine kiinnitetään kuumakatkaisukoneeseen, katkaisukohtaa lämmitetään kaasuliekeillä, kone venyttää katkaisukohtaa ja kappa irtoaa. Kuumakatkaistu reuna on usein hiukan muuta lasia paksumpi. Kuumakatkaisu tuli Suomessa käyttöön ravintolalasin valmistuksessa 1940- ja 1950-luvun vaihteessa.
Katedraalilasi
Termiä käytetään useissa eri merkityksissä: yleensä läpinäkyvä ja yksivärinen tasolasi, jonka toinen pinta on epätasainen. Koneellisesti tai käsin valssattu. Nimitys tulee katedraalien lasimaalausikkunoissa käytetyistä värilaseista.
Kuviolasi
Kuviolasi on valettua tai valssattua tasolasia, jonka toinen pinta kohokuviollinen, toinen on usein sileä. Saatavilla on useita kuviolaatuja ja värejä. Kuviolasia käytetään paljon näkösuojana, koska se päästää valon lävitseen, mutta kuviointi estää usein selvän läpinäkymisen.
Kylmäkatkaisu
Kylmäkatkaisu yleistyi 1800-luvun lopulla driivaamista edullisempana menetelmänä. Katkaisukohtaan vedetään ura timanttiterällä ja kohtaa lämmitetään kaasuliekillä, jolloin lämpöshokki katkaisee lasin. Kylmäkatkaistu reuna hiotaan tasaiseksi ja lämmitetään reunanlämmityskoneessa pyöreäksi. Nykyisin kylmäkatkaisukoneet toimivat täysautomaattisesti.
L
Laminoitu lasi
Laminoitu lasi on turvalasia, jossa kaksi tai useampia lasilevyjä on liitetty yhteen esim. PVB-muovikalvolla (polyvinyylibutyraali) tai PMMA-hartseilla (polymetyylimetakrylaatti). Rikkoutuessaan lasi pysyy kiinni muovikalvossa ja siksi sirpaleiden aiheuttama loukkaantumisvaara on vähäinen. Rikkoutumisesta huolimatta lasi pysyy yhtenäisenä ja suojaa edelleen sisään tunkeutumista ja säätä vastaan. Murron- ja luodinkestävät lasit valmistetaan laminoimalla.
Lampputyö (liekkityö)
Lampputyö: Esineitä voidaan tehdä valmiista lasiputkesta tai -tangosta, jota sulatetaan kaasuliekillä. Lampputyönä tehdään mm. laboratoriolaitteita, helmiä ja joulukuusen koristeita.
Lankalasi
Tasolasia, joka on valmistettu valssaamalla, jolloin lankaverkko tai yhdensuuntaiset langat upotetaan sulaan lasilevyyn tai valssataan kahden lasilevyn väliin. Käytetty aikoinaan paljon turvalasina, sillä rikkoutuessaan sirpaleet jäävät verkkoon kiinni.
Lasi
Lasin pääraaka-aine on kvartsihiekka (piidioksidi SiO2). Talouslasia valmistetaan tavallisesti potaskalasista, jossa on lisäksi kalkkia (kalsiumoksidi CaO) ja potaskaa eli kaliumkarbonaattia (K2CO3). Raaka-aineet sulatetaan n. 1500 asteessa ja työskentelyä varten lasin lämpötila lasketaan n. 1150 asteeseen. Soodalasissa on potaskan tilalla soodaa eli natriumkarbonaattia (Na2CO3), lyijykristallissa taas kalkin sijalla lyijymönjää (Pb3O4). Lähes kaikki raaka-aineet tuodaan ulkomailta.
Raaka-aineseokseen eli mänkiin lisätään lasinsiruja eli pinttiä 20-30 %. Pintti helpottaa lasin sulamista ja säästää raaka-ainekustannuksia. Raaka-aineet sulatetaan n. 1500 asteessa. Työskentelyä varten lasin lämpötila lasketaan n. 1150 asteeseen. Lasilla ei ole kiinteille aineille ominaista kiderakennetta. Lasilla ei myöskään ole sulamispistettä, vaan muutos nestemäisestä kiinteään tapahtuu vähitellen. Kiinteää lasista tulee n. 550 asteessa.
Lasikeraamit
Lasikeraameja valmistetaan lämpökäsittelemällä valmis lasiesine, jolloin lasi saadaan kiteytymään hallitusti. Samalla materiaalin ominaisuudet muuttuvat. Lasikeraamit ovat lujia ja kestävät hyvin korkeita lämpötilaeroja, koska niiden lämpölaajenemiskerroin on hyvin pieni. Lasikeraamista valmistetaan mm. liesitasoja.
Lasimaalit
Lasimaalit ovat matalassa lämpötilassa sulavaa lasijauhetta. Kultamaalauksessa käytetään oikeaa kultaa. Maalaaminen on ajoittain ollut muodikasta. Sitä on suosittu pulakausina, jolloin maalauskuvioilla on peitetty lasin huonoa laatua.
Lasinsulatus
Lasinsulatus on lasin valmistusta raaka-aineista sulattamalla.
Lasinsulatukseksi kutsutaan myös tasolasin yhteensulatusta.
Lasin uunitekniikat
Lasin uunitekniikoilla valmistetaan lasiesineitä polttouunissa. Uuni on yleensä sähköllä toimiva. Lasipaloja tai lasilevyä kuumennetaan muotissa tai muotin varassa, kunnes lasin muoto muuttuu tai se sulaa. Noin 600 °C:ssa lasi alkaa taipua. Kun lämpötilaa nostetaan, lasipalat alkavat tarttua ja sulautua yhteen, 900 °C:ssa lasi on jo valuvaa. Uunitekniikoita ovat mm. tasolasin yhteensulatus ja lämpötaivutus, pâte de verre, muottiinsulatus, mosaiikki ja vahavalu. Menetelmien tausta ulottuu vuosituhansien taakse. Nykyisin menetelmät ovat hyvin suosittuja. Lämpötaivutusta käytetään myös teollisessa mittakaavassa.
Lasisairaus
Jos lasin raaka-aineita ei ole sekoitettu oikeassa suhteessa, massasta ei tule pysyvä. Esimerkiksi jos soodaa on liikaa, alkaa se erottua pintaan. Sooda imee itseensä vettä. Tuloksena on emäksinen rasvaiselta tuntuva pinta. Vähitellen, kymmenien / satojen vuosien kuluessa lasi hajoaa. Toistaiseksi ei tunneta tapaa, jolla hajoamisen voisi pysäyttää.
Liekkikiillotus
Liekkikiilloittamalla viimeistellään lasiesineitä sulattamalla lasin pintaa.
Tavallisesti puristelasit liekkikiillotetaan. Aiemmin esineen pohjaan kiinnitettiin tätä varten puntteli ja esinettä lämmitettiin niin, että pahimmat epätasaisuudet hävisivät pinnasta. Sen jälkeen punttelin jälki hiottiin tasaiseksi plaanalla eli tasohiomakoneella. 1950–1960-luvun vaihteeseen mennessä suomalaiset lasitehtaat hankkivat liekkikiillotuskoneita, eikä pohjia enää hiota.
Lieriörengastekniikka eli rengastekniikka
Kaj Franck kehitti rengastekniikan Nuutajärvellä 1960-luvun puolivälissä. Erivärisistä lasilieriöistä, joiden halkaisija on sama, sahataan renkaita. Näitä renkaita kootaan aloitukseksi lieriömuottiin, joka lämmitetään. On tärkeää varmistaa, että renkaat ovat yhteen sopivaa lasia, ettei niiden välille synny jännitteitä. Aloitus puhalletaan renkaiden sisään, jolloin renkaat tarttuvat aloitukseen. Aloitus muovataan lopulliseen muottiin sopivaksi tai puhalletaan vapaasti. Esine otetaan puntteliin ja driivataan lopulliseen muotoonsa. Tekniikasta käytetään myös nimitystä värirengastekniikka.
Luulasi
Luulasi on läpinäkymätöntä tai läpikuultavaa valkoista lasia. Sen valmistuksessa fosfaatin lähteenä on luutuhka, jolla on korvattu osa potaskasta. Valoa vasten lasi tai sen reuna taittuu oranssiin. Kts. Opaali lasi
Lyijykristalli kts. Kristalli
Lyijylasi
Röntgensäteiden absorbointiin käytetty runsaasti lyijyä sisältävä erikoislasi.
Lyijylasinimitystä käytetään myös lyijykristallista eli kristallilasista.
Myös lasimaalauksia kutsutaan lyijylasitöiksi, koska lasipalat jätetään usein maalaamatta ja ne yhdistetään kuvioiksi lyijyprofiilien avulla.
Lysterilasi
Lysteri- eli hohtolasista on käytetty nimitystä myrkkylasi. Lasi altistetaan kuumana metallioksidihöyryille. Tällainen höyry on myrkyllistä, mutta valmis lasi ei. Hohtolasi, lysteripintainen puristelasi, oli Riihimäen lasitehtaan uutuus vuonna 1929. Lysteripinta voidaan tehdä myös maalaamalla. Iittalan lasitehtaalla tällaista pintaa nimitettiin irisoiduksi.
Lämpölasi
Eristyslasista aiemmin käytetty nimitys.
M
Maalaaminen
Maalattua lasia tehtiin paljon pula-aikoina, jolloin maalauskuvio peitti lasin huonoa laatua. Lasimaali on matalassa lämpötilassa sulavaa lasijauhetta. Värillinen lasijauhe sekoitetaan tasaiseksi tärpättiin ja ohennetaan dammarlakalla. Väri kuivataan ennen polttoa. Polttouunissa maali sulaa kiinni lasin pintaan.
Maitolasi
Maitolasi on maitomaisen läpikuultavaa, yleensä valkoista lasia. Usein tarkoittaa samaa kuin opaalilasi.
Sisustuslasituksissa maitolasilla voidaan tarkoittaa maitomaiseksi etsaamalla pintakäsiteltyä tasolasia.
Mattalasi
Lasi, jonka pinta on himmennetty hiekkapuhaltamalla, hapottamalla (etsaamalla) tai pinnoitteella.
Muottiinsulatus
Muottiinsulatus on yleistermi menetelmille, joissa lasimurskaa tai -paloja, jopa yksittäisiä kappaleita, sulatetaan muottiin polttouunissa kuumentamalla. Muotti antaa valmiille esineelle kolmiulotteisen, joskus hyvinkin monimutkaisen muodon. Muottiinsulatusta on mm. vahavalu ja pâte de verre.
Mänki
Lasin raaka-aineseos.
N
Nyppiminen
Nyppiminen on hytti- tai lampputyötä, jossa esine muovataan lähinnä pihtejä käyttämällä.
O
Opaalilasi
Opaalilasissa on yhtenä ainesosana esim. fosfaattia, joka hajottaa valon suoran kulun ja muuttaa kirkkaan lasin sameaksi. Lasi on läpinäkymätöntä mutta läpikuultavaa. Kts. Luulasi. Valkoista opaalilasia käytetään paljon valaisinkuvuissa. Sen toisella tai molemmilla puolilla on yleensä kirkkaan lasin kerros. Valkoista lasia kutsutaan myös maitolasiksi. Valkoista opaalilasia värjäämällä saadaan maitomaisia sävyjä. Opaali lasi tarkoittaa myös muun väristä, läpinäkymätöntä lasia vastakohtana läpinäkyvälle lasille.
Opaakki on läpinäkymätöntä ja -kuultamatonta lasia.
Opaliinilasi on puoliläpinäkyvä valkoinen lasi.
P
Paistinpannumenetelmä
Tämä on menetelmä, joka kehitettiin Iittalassa 1950-luvun alussa. Paistinpannumenetelmässä käytettiin muottina kahta grafiittilevyä, tasaista alkulevyä ja loppumuottia, joka antoi esineelle muodon. Lasi valettiin alkumuottiin ja vedettiin siitä sivuttain samassa tasossa olevaan loppumuottiin.
Palonsuojalasit
Palonsuojalasit ovat karkaistuja tai laminoituja tasolaseja tai kaksinkertaisia eristyslaseja, joita käytetään antamaan suojaa tulta, lämpöä ja palokaasuja vastaan. Niiden suojaustaso on jaoteltu eri luokkiin tiiviyden, lämpösäteilyn ja eristyksen mukaan. Lisäksi määritellään palonsuoja-aika.
Panssarilasi
Panssarilasi ja luodinkestävä lasi ovat monikerroksista laminoitua turvalasia, jota käytetään mm. murtosuojauksessa. Panssarilasin rakenteessa yhdistellään karkaistuja lasi- ja muovirakenteita.
Pâte de verre
Pâte de verre -termi syntyi 1800-luvun Ranskassa, mutta menetelmän juuret ovat tuhansia vuosia vanhat. Termiä on käytetty erilaisista tekniikoista. Yleisimmin sillä tarkoitetaan menetelmiä, joissa hienoa lasijauhetta asetellaan muottiin veden ja sideaineen avulla. Työ kuumennetaan polttouunissa, jolloin lasi sulaa kiinteäksi kappaleeksi. Lopputulos on erinäköinen kuin isommista lasipaloista tehty sulatus.
Ohutseinäinen pâte de verre
Peili
Lasin toinen puoli on pinnoitettu metallilla, tavallisesti hopealla, jolloin lasi saadaan hyvin valoa heijastavaksi. Metallikerros on suojattu taustamaalilla.
Piikkimuotti
Piikkimuotti on esimuotti, jonka sisäpinnassa on teräväpäinen säännöllinen kuviointi. Aloitus puhalletaan muottiin. Päälle otetaan lisää lasia. Jokaisen piikin kohdalle jää pieni ilmakupla. Menetelmä on ollut käytössä satoja vuosia, mutta Suomessa se tunnetaan erityisesti Gunnel Nymanin vuosien 1946-1948 Nuutajärven lasitehtaan tuotannosta.
Piilopeili
Peilin toiminta riippuu valaistusolosuhteista. Kun katsotaan peiliä kirkkaammalta puolelta vähemmän valaistulle puolelle, toimii lasi peilinä. Kun taas katsotaan pimeämmältä puolelta kirkkaammalle, on lasi läpinäkyvä. Piilopeilejä käytetään tarkkailuikkunoissa.
Pintti
Lasin valmistuksessa syntyvä lasijäte, lasinsiru. Puhdasta pinttiä lisätään lasia sulatettaessa raaka-aineiden sekaan.
Pittsburgh-menetelmä
Lahden lasitehdas otti vuonna 1969 käyttöönsä Fourcault-menetelmää tehokkaammat ja parempaa lasia tekevät Pittsburgh-koneet. Menetelmä oli kehitetty Yhdysvalloissa jo 1920-luvun lopulla. Nyt lasi vedettiin suoraan lasimassan pinnalta. Vetokiven sijasta käytettiin lasimassaan upotettua tulenkestävää palkkia, jonka ylitse lasi vedettiin. Vetonopeus oli suurempi ja lasin kristallisoitumisen aiheuttamat ongelmat olivat pienempiä kuin Fourcault-koneissa.
Plaana
Plaana eli tasohiomakone on vaakatasossa pyörivä n. metrin halkaisijaltaan oleva hiontakiekko. Sillä hiotaan esineiden pohjia ja suita tasaiseksi. Plaanalla voidaan tasoittaa esineiden pintaa tai jopa hioa taide-esine lopulliseen muotoonsa. Koska useimmat taide-esineet on muovattu lopulliseen muotoonsa punttelin päässä, on käytännössä kaikkien pohja hiottu tasohiomakoneella.
Posti kts. Aloitus
Puhaltaminen / suupuhaltaminen
Lasia puhalletaan noin metrin mittaisella metalliputkella eli pillillä. Sulaa lasia otetaan pillin päähän, aloitus muovataan ja esine puhalletaan halutun muotoiseksi. Vapaasti puhaltamisessa ei käytetä apuna muottia. Lasi voidaan muotoilla myös kiinnipuhaltamalla tai pyörittäen puhaltamalla muottiin.
Puhalletun esineen reuna on vielä käsiteltävä erikseen. Reuna tehdään driivaamalla, kylmäkatkaisemalla tai kuumakatkaisemalla. Reuna voidaan lisäksi hioa tasaiseksi.
Lasia voidaan puhaltaa myös koneellisesti. Nykyisin kaikki pullot tehdään koneellisesti puhaltamalla.
Puhallettu ikkunalasi
Puhallettu ikkunalasi: Ikkunalasia on valmistettu kahdella eri tavalla puhaltamalla. Kruunulasiksi sanottiin lasia, jossa puhalletaan suuri kupla, joka aukaistaan suureksi tasaiseksi pyöreäksi levyksi. Tällaisesta levystä saa vain hyvin pieniä ikkunaruutuja. Sylinteritekniikka oli yleisemmin käytössä. Puhalletaan, osittain venytetään, ikään kuin suuri, jopa yli kaksi metriä korkea pullo. Siitä leikataan pois pohja ja yläosa. Sylinteri leikataan sivusta auki ja tasoitetaan levyksi erityisessä oikaisu-uunissa. Näin voidaan valmistaa melko suuriakin ikkunalaseja. Menetelmä oli Suomessa käytössä vuoteen 1931.
Puhalletun ikkunalasin valmistus, sylinterimenetelmä
Lasialoituksesta tehtiin puhaltamalla ja heiluttamalla iso lieriömäinen ”pullo”. Sen molemmat päät katkaistiin kuuman lasinauhan ja lämpöshokin avulla. Lasisylinteri halkaistiin lämmittämällä halkaisukohtaa sisään laitetulla kuumalla metallisella halkomaraudalla ja tipauttamalla samaan kohtaan vettä. Sylinteriä lämmitettiin oikaisu- eli silitysuunissa, jossa silittäjä levitti lämminneen lasin leppäkapulan avulla. Jäähdytyksen jälkeen lasit leikattiin tilausten mukaan. Ikkunalasia myytiin laatikoittain.
Ikkunalasisylintereitä puhallettiin kahdella eri menetelmällä. Vanhempaa sanottiin böömiläiseksi ja tällä menetelmällä puhallettiin lyhyt ja leveä sylinteri. Belgialainen menetelmä tuli käyttöön Nuutajärvellä 1850-luvulla. Tällä menetelmällä puhallettiin pitkiä kapeita sylintereitä. Belgialainen menetelmä syrjäytti käytännössä böömiläisen jo 1800-luvun lopulla. Lahden lasitehdas aloitti koneellisen ikkunalasin valmistuksen vuonna 1927, mikä johti pian suupuhallettua ikkunalasia valmistavien lasitehtaiden toiminnan loppumiseen.
Puikkovärit (tappiväri)
Värillinen lasi voidaan ottaa aloitukseen myös tappivärinä (väriposti): tappiväri sulatetaan puikon palasta, joka on erittäin voimakkaasti värjättyä lasia. Eri värejä tai lasilaatuja yhdistettäessä on tärkeää pitää huolta, että lasit ovat yhteensopivia. Muuten jännitykset rikkovat lasin. Myös lasimurskaa ja -jauhetta käytetään värjäämiseen.
Puntteli / Punttelin jälki
Esineen pohjaan kiinnitetään rautatanko eli puntteli. Esine lyödään irti pillistä ja suu leikataan ja driivataan lopulliseen muotoonsa. Driivattujen esineiden pohjaan jää punttelista rosoinen jälki. Se tasoitetaan joko lämmittämällä tai hiomalla. Tavallisesti käytetään kuulahiontaa ja menetelmää sanotaankin kuulaamiseksi. Esineen pohjaan jää pyöreä jälki.
Puoliautomaattikoneet
Puoliautomaattikoneilla on puhallettu ensisijaisesti pulloja ja tölkkejä 1920-luvun alusta alkaen. Menetelmää on käytetty jonkin verran myös käyttölasin valmistuksessa. Koneilla voi tehdä pitkää sarjaa samanlaisia esineitä. Yhtä esinettä varten on kaksi muottia: alkumuotissa muovataan aloitus, loppumuotissa esine puhalletaan paineilmalla lopulliseen muotoonsa.
Puolimuotissa muotoilu
Puolimuotissa muotoiltu eli trissamenetelmä: Tämä on menetelmä, joka kehitettiin Iittalassa 1950-luvun alussa. Esine on täyttä lasia. Aloitusta muovataan avoimessa muotissa pyörittämällä.
Puristelasi
Puristelasi valmistetaan muotissa, jossa on tavallisesti avattava, ulkopinnan muovaava muottiosa, reunan muovaava rinki ja sisäosan muovaava painin eli malli eli peekeli. Muotti sijoitetaan koneeseen, jonka avulla painin painetaan muotin sisään. Valmistustavasta johtuen esineen sisä- ja ulkopinta voivat olla erimuotoiset. Pohjassa tai pinnassa voi myös olla tekstiä. Nuutajärven lasitehdas aloitti puristelasin valmistuksen ensimmäisenä Suomessa, vuonna 1851. Tuotanto täysautomaattikoneilla alkoi 1968.
Pyörittäen puhaltaminen
Pyörittäen puhaltaminen on tavallisin puhallustapa. Esine puhalletaan muottiin, jonka poikkileikkaus on pyöreä ja sisäpinta märkä. Haihtuva vesihöyry muodostaa eristävän kerroksen lasin ja muotin väliin ja esine saa tasaisen pinnan.
Q
Q-väri
Nimitystä käytetään kuultavasta valkoisesta opaaliväristä, joka kehitettiin Iittalan lasitehtaalla 1940- ja 1950-luvun vaihteessa.
R
Rengastekniikka, kts. lieriörengastekniikka.
Rihlamuotti
Esine puhalletaan kuvioituun esimuottiin, rihlamuottiin. Mikäli esinettä sen jälkeen puhalletaan ja muotoillaan, kuviointi ei tunnu valmiin esineen pinnassa. Toisinaan rihlamuotilla annetaan muoto tai pintakuvio valmiille esineelle.
Rikottu verho
Rikottu verho (räjähtänyt rakko, ’räjäytetty verholasi’) on yksi Kaj Franckin Nuutajärvellä kehittämiä menetelmiä. Aloituksen päälle ripotellaan tuhkaa. Päälle puhalletaan verholasi, jolloin kahden lasimassan väliin jäävä tuhka saa aikaan rakkoja. Lasia lämmitettäessä osa rakoista kasvaa ja ohut verho rikkoutuu.
S
Sahaaminen
Pyöriväteräinen timanttisaha tuli käyttöön 1970-luvun alussa. Tätä ennen paksujen ja hankalan muotoisten esineiden kappa katkaistiin hiomalla, kivellä polttamalla eli pränkäämällä.
Samettihapottaminen
Iittalassa hapottamalla himmentämistä nimitettiin samettihapottamiseksi.
Savu
kts. Usva
Selektiivilasi
Lasi on pinnoitettu ohuella metallikerroksella, jonka auringon lyhytaaltoinen lämpösäteily läpäisee hyvin, mutta sisältä ulospäin pyrkivä pitkäaaltoinen lämpösäteily heijastuu pinnoitteesta tehokkaasti takaisin huonetilaan. Tällainen pinnoite on erittäin herkkä. Lasi voidaan myös pinnoittaa valmistuksen yhteydessä metallikerroksella. Tällainen pinta on ei ole yhtä herkkä kuin erikseen pinnoitettu lasi. Selektiivilaseja käytetään parantamaan lämmöneristystä (U-arvo) eristyslaseissa. Selektiivilasilla varustetun ikkunan sisälasin pintalämpötila on korkeampi kuin tavallisen lasin, mikä vähentää vedontunnetta.
Signeeraus
Signeeraus on periaatteessa kaikissa taidelasiesineissä. Useimmat suomalaiset taidelasiesineet ovat sarjatuotantoa. Nuutajärven lasitehtaalla, näyttelyiden yhteydessä satunnaisesti Iittalassa ja Riihimäen Lasissakin, tehtiin myös uniikkiesineitä. Signeeraus tehdään osana valmistusprosessia, eikä se siis ole taiteilijan itsensä tekemä. Minkään suomalaisen lasitehtaan signeerauskäytäntöä ei voi pitää johdonmukaisena. Signeerauksia on tehty kaivertamalla kaiverruskoneella, happokynällä kirjoittamalla sekä kovametalli tai timanttiterällä piirtämällä. Nykyisin signeeraus voidaan tehdä myös hiekkapuhaltamalla tai laserilla.
Iittalan lasiesineet on lähes poikkeuksetta signeerattu tikkukirjaimin. Vuosiluku on mukana vain poikkeustapauksissa, yleisimmin 1954-1957. Tämän jälkeen vuosiluku korvattiin tuotenumerolla. Iittalan esineet saattavat olla myös signeerattuja pelkällä taiteilijan nimellä, joissakin tapauksissa pelkillä nimikirjaimilla.
Nuutajärven esineet signeerattiin kaunokirjoituksella. Nuutajärvellä käytettiin happokynällä signeerausta vuoteen 1953. Tämä signeeraus saattaa olla lähes näkymätön. Vuosilukua Nuutajärvellä käytettiin vuoteen 1965 saakka. Tehtaan nimi on tavallisesti myös ruotsiksi: Nuutajärvi Notsjö. Vuodesta 1965 1970-luvun alkupuolelle uudet taidelasimallit signeerattiin vain tehtaan nimellä.
Riihimäen Lasin esineissä käytettiin 1930-luvulta 1950-luvun alkuun tavallisesti kaunokirjoitusta, sitten esineet alettiin signeerata tikkukirjaimin. Vuosiluku on Riihimäen esineissä hyvin harvinainen.
Joskus esineen omistaja on lisännyt signeerauksen esineeseen, joka on ollut signeeraamaton. Tällainen on väärennös. Keräilijä kunnioittaa esineen historiaa, eikä tee esineeseen muutoksia. Jälkisigneeraus voi joissakin harvoissa tapauksissa olla hyväksyttävä: jos esinettä korjataan hiomalla ja samalla joudutaan poistamaan esineen signeeraus, on toki hyväksyttää signeerata esine uudelleen. Tästä pitäisi kuitenkin säilyttää tieto. Esinettä ei pitäisi korjata hiomalla niin, että esineen muoto ja mittasuhteet muuttuvat.
Silkkipainettu lasi
Silkkipaino (seripaino) on edullinen ja monikäyttöinen menetelmä kuvioiden painamiseen suurina määrinä. Väri painetaan kehykseen pingotetun silkin tai verkon läpi siirtokuvaksi tai suoraan tuotteen pinnalle. Väri poltetaan lasiesineisiin kiinni.
Silkkipainoa on käytetty myös etikettien painamiseen pakkauslasiin ja mainosesineiden painamiseen.
Silkkipainettua tasolasia käytetään mm. julkisivulaseissa, sisustus- ja kalustelaseissa.
Siirtokuvat
Siirrettävä kuva tai teksti painetaan siirtokuva-arkille. Nykyisin siirtokuvia tehdään myös tulostamalla, mikä on mm. silkkipainamista edullisempaa. Siirtokuva-arkista leikatut palat kiinnitetään esineeseen ja lopuksi väri poltetaan kiinni.
Käyttö- ja talouslasissa siirtokuvien ja silkkipainon käyttö oli laajimmillaan 1950- ja 1960-luvulla. Siirtokuvat soveltuivat hyvin mainosesineisiin ja ravintolalasiin.
Sylinterimenetelmä
Kts. puhallettu ikkunalasi
T
Tasolasi
Yleisnimitys kaikelle tasaiselle lasille.
Tasolasin yhteensulatus
Lasilevystä leikatuista, yleensä värillisistä paloista koottu työ sulatetaan polttouunissa yhtenäiseksi, yleensä levymäiseksi muodoksi. Lasien on oltava yhteensopivia. Yhteensulatettu työ on suora. Se voidaan muotoilla vaikkapa vadiksi lämpötaivuttamalla uudessa poltossa.
Tasolasin lämpötaivutus ja -muovaus, "slumppaus"
Lasiesine kuumennetaan polttouunissa muotin päällä tai sen varassa. Lämpötilan mukaisesti lasi joko taipuu säilyttäen alkuperäisen vahvuutensa tai se muovautuu, eli paikoin ohenee ja paksunee.
Tikkupuhaltaminen / höyrypuhaltaminen
Kun kuumaan lasiin työnnetään märkä puutikku, haihtuva vesihöyry ikään kuin puhaltaa kuplan lasiin. Näin voidaan puhaltaa kokonaisia esineitäkin, mutta tavallisesti menetelmää käytetään vain koristelussa.
Turvalasi
Turvalasi on yleisnimitys laminoidulle, karkaistulle ja laminoidulle/karkaistulle lasille, jotka estävät henkilön vahingoittumisen lasirikossa.
U
Usva eli savu
Aloitus eli posti noetaan ja sen päälle otetaan uutta lasia. Pois palaessaan nokihiukkaset muodostavat pienen pieniä kuplia, jotka näkyvät vaaleanharmaana huntuna lasikerrosten välissä.
V
Vahavalu eli häviävä vaha tai malli
(ransk. à cire perdue, en. lost wax). Vahavaluna voi pronssiveistosten lisäksi valmistaa lasia. Vahamallin ympärille valetaan muotti. Se kuumennetaan, jolloin vaha valuu ulos. Muottiin syntynyt onkalo täytetään lasilla. Työ kuumennetaan polttouunissa, jolloin lasi sulaa yhtenäiseksi kappaleeksi. Toisinaan vahan sijaan käytetään muuta polttamalla tai sulattamalla poistettavaa mallia. Ks. Lasin uunitekniikat.
Valaminen
Sulaa lasia kaadetaan kuumankestävään muottiin ja annetaan jähmettyä. Valamista käytetään käytännössä vain taidelasin tekemiseen.
Valettu tasolasi / valulasi
Korkeatasoinen esim. peileinä käytetty tasolasi valmistettiin valamalla 1600-luvun lopulta alkaen. Tällainen lasi piti hioa molemmin puolin, mikä lisäsi lasin hintaa.
Vapaasti puhaltaminen
Vapaasti puhaltaminen tarkoittaa sitä, ettei puhalletun esineen valmistuksessa käytetä muottia. Esinettä muovataan mm. märällä sanomalehtipaperilla ja puulaikoilla. Vapaasti puhaltamista ei ole aina helppo erottaa pyörittäen puhaltamisesta. Sarjatuotanto on pääsääntöisesti muottiin puhallettu. Nykyisin vapaasti puhaltamalla valmistetaan vain uniikki- ja taide-esineitä.
Verholasi
Kappaleen aloituksen päälle puhalletaan toisella pillillä ohut, tavallisesti värillinen, lasikerros. Lasit voidaan myös koristella esim. hiomalla, jolloin hiottu kohta erottui kirkkaana värillisestä lasista. Tunnetuinta verholasi onkin hiottuna lyijykristallina. Myös värialoituksena tai tappiväristä tehdystä lasista saatetaan käyttää nimitystä verholasi.
Verholasiksi kutsutaan myös tasolasia, jonka pinnassa on ohut värillinen lasikerros.
Verstakko
Lasia valmistetaan työkunnassa eli verstakossa, jonka koko vaihtelee valmistettavan esineen mukaan. 1800-luvun puolivälin jälkeen verstakon koko kasvoi. Työ ositettiin siten, että taitavimmat puhaltajat erikoistuivat tekemään vain eniten taitoa vaativan osan tuotantoa. Sotien jälkeen verstakon koko alkoi pienentyä. Osa työntekijöistä korvattiin mekaanisin apulaittein ja tuotteet olivat yksinkertaisempia valmistaa. Työtä tehtiin ja tehdään edelleenkin verstaskohtaisella yhteisurakalla.
Viivahionta
Viivahionta tehdään puolispindelillä. Tapio Wirkkalan Kantarelli on yksi tunnetuimmista viivahiotuista esineistä. Se joudutaan hiomaan useammalla erikokoisella laikalla: Varsiosaan voi käyttää melko suurta laikkaa, jolla hiominen on nopeampaa. Kaartuva reuna täytyy hioa pienellä laikalla.
Värialoitus
Postin päälle otetaan uutta lasimassaa. Näitä kerroksia, jotka voivat olla kaikki eri väriä, voi olla useita. Yhdessä ne muodostavat aloituksen.
Värirengastekniikka kts. lieriörengastekniikka
Värireuna
Esineeseen tehdään hyttityönä reuna tavallisesti erivärisestä lasista.
Värit
Lasin värjäämiseen käytetään mm. metallioksideja. Rauta värjää lasin vihreäksi, koboltti siniseksi jne. Kun talouslasia alettiin entistä enemmän sulattaa ammeuuneissa, väheni värien käyttö 1960-luvulta alkaen. Lisävärejä voidaan saada upokkaissa tai pienissä ammeuuneissa sulattamalla tai käyttämällä puikkovärejä tai värimurskaa. Automaattikoneilla lasia voidaan värjätä myös feederivärjäyksenä. Myös kirkas väritön lasi värjätään. Prosessista käytetään nimitystä vastavärjääminen. Raudan vihreä sävy poistetaan vastavärin, violetin, avulla.
Kirkas: Mangaani, koboltti tai erbium värin poistossa.
Harmaa: eri sävyjä saadaan sekoittamalla kuparia, nikkeliä tai kromia eri suhteessa keskenään
Sininen: Koboltti on yleisin, eri sävyjä saadaan sekoittamalla rautaa, kuparia, kobolttia, nikkeliä, kromia ja neodymiä eri suhteessa keskenään.
Keltainen: eri sävyjä saadaan sekoittamalla titaania ja ceriumia eri suhteessa keskenään.
Ruskea: eri sävyjä saadaan sekoittamalla seleeniä, sinkkiä, mangaania ja nikkeliä eri suhteessa keskenään.
Punainen: punainen sävy saadaan kuparilla, kadmiumilla tai seleenillä. Kultarubiinin tekemiseen käytetään kultaa. Kultarubiinia ei tiedetä tehdyn Suomessa.
Punaiset ovat tavallisesti uudelleenlämmitysvärejä: esine puhalletaan tai puristetaan valmiiksi ja lämmitetään uudelleen, jolloin esine muuttuu punaiseksi. Yhdessä kalliin raaka-aineen kanssa uudelleen lämmittäminen nostaa oleellisesti punaisen hintaa muihin väreihin verrattuna.
Turkoosi: turkoosin sävy saadaan sekoittamalla kromia, kobolttia ja kuparia eri suhteessa keskenään.
Vihreä: sävyjä saadaan sekoittamalla rautaa, kuparia, nikkeliä ja praseodymiä keskenään.
Violetti / lila: sävyjä saadaan sekoittamalla mangaania, neodymiä ja erbiumia eri suhteessa keskenään.
Ä
Ääneneristyslasi
Varsinaisia ääneneristyslaseja ei ole, vaan lasin ääneneristävyys aikaansaadaan käyttämällä eri paksuisia ja/tai laminoituja laseja sekä erisuuruisia ilmavälejä valoa läpäisevässä rakenteessa. Yleensä rakenteina käytetään eristyslaseja.
Lisätietoja voit etsiä:
SUOMALAINEN LASI – FINNISH GLASS
Kirjallisuutta, josta on apua suomalaisia lasiesineitä tunnistettaessa / luetteloitaessa
Publications to help you to identify your Finnish Glass
- Alvar ja Aino Aalto lasimuotoilijoina, Alvar and Aino Aalto as glass designers, Iittala 1988.
- An Introduction to Glass – Craft, Technology Art, Glafo 2011.
- Boken om glas, Glafo, Växjö 2005.
- Risto Aalto, Suomalainen lasipullo, Lasitutkimuksia IX, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1995.
- Markku Annila, Lasinkeräilijän muotokuva, Lasitutkimuksia VIII, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1995.
- Markku Annila, Vanhat lasini, Suomalaista lasia 1700-luvulta 1900-luvun alkuun, (3. painos), Suomen lasimuseo, Riihimäki 2013.
- Charles Bray, Dictionary of Glass, materials and techniques, A&C Black, London, University of Pennsylvania Press, Philadelphia, 2001.
- Ceramics and glass from Finland 2/71, Oy Wärtsilä Ab, Helsinki 1971.
- Gunnel Nyman, Lasitutkimuksia - Glass Research IV, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1987.
- Iittala Milanon triennaaleissa, Iittala 1987.
- The Finnish Glass Museum, Riihimäki 1983.
- Kaj Franck, teema ja muunnelmia, theme and variation, Heinolan kaupunginmuseo, Lahti 1987.
- Helena Tynell, Design 1943-1998, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1998.
- Humppila, lasitehdas tien varrella, Lasitutkimuksia - Glass Research XIV (2002), Suomen lasimuseo, Riihimäki 2002.
- Marketta Klemola, Juodaan kunnes Iittala näkyy, Karisto, Hämeenlinna 1981.
- Kaisa Koivisto, Kolme tarinaa lasista, Lasitutkimuksia - Glass Research XIII, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2001.
- Kaisa Koivisto (toim. ed.), Ilmatar - Skymaiden, Glass by Nanny Still, The Finnish Glass Museum, Riihimäki 2003.
- Kaisa Koivisto (toim. ed.), Kaj Franck & geometria, Suomen lasimuseo, Riihimäki, 2018.
- Kaisa Koivisto (toim. ed.), Kerttu Nurminen, Luontomatkalla lasin ihmemaassa, In Glass Wonderland, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass Museum,
Riihimäki 2018.
- Kaisa Koivisto - Uta Laurén, Suomalaisen taidelasin kultakausi, Tammi, Helsinki 2013.
- Kaisa Koivisto - Sirpa Westerholm, Keräilijän aarteet, Suomalaisia juomalaseja, WSOY, Helsinki 2010.
- Kaisa Koivisto - Sirpa Westerholm, Keräilijän aarteet, Suomalaisia lasimaljakoita, WSOY, Helsinki 2011.
- Kaj Franck – Universaaleja muotoja, Designmuseo, Helsinki 2011.
- Sirkka Kopisto, Lasia, Claës Norstedtin kokoelma, Suomen kansallismuseo, Helsinki 1978/2000
- Kristalli! Suomalaisen kristallin tarina, Lasitutkimuksia - Glass Research XII, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1999.
- Lasifakta 2007, Pilkington Lahden Lasitehdas Oy, Lahti 2006.
- Lasimassoja ja lasinvalmistustapoja, Nuutajärven Lasi, Arabia, Forssa 1972.
- Lasin aika, Kauklahden lasitehdas 1923-1952, En tid av glas, Köklaks Glasbruk 1923-1952, A Time for Glass, Kauklahti Glassworks 1923-1952, Espoon
kaupunginmuseo, Espoo City Museum, Espoo 2017.
- Lasin taide, Kaj Franck 100 vuotta, The Art of Glass, Kaj Franck 100 years, Kyösti Kakkonen Collection, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass Museum,
Riihimäki 2011.
- Lasittajan käsikirja 87, Lasimestarin kustannus / Martti Lindblom 1987.
- Uta Laurén, Moderne Zeiten, Finnisches Glas 1929-1999, Finnisches Glasmuseum, Riihimäki 1999.
- Uta Laurén, Gunnel Nyman, Beauty Captured in Glass, Lasiin vangittu kauneus, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2009.
- Uta Laurén, Hyttikorttelin lasimestarit, Master Glassmakers from Riihimäki, Jaakko Liikanen & Pekka Paunila, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass
Museum, Riihimäki 2009.
- Uta Laurén, Ajatonta kauneutta – Tapio Wirkkalan posliinia ja lasia Rosenthalille, Zeitlose Schönheit, Porzellan und Glas von Tapio Wirkkala für
Rosenthal, Suomen lasimuseo, Finnisches Glasmuseum, Riihimäki 2015.
- Uta Laurén, Helena Tynell, Rakkaudesta lasiin, Love for Glass, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass Museum, Riihimäki 2018.
- Lisälehtiä Johannislundin lasitehtaan historiaan, Lasitehtaan kulttuurihistoria 1813-1960, Lasitutkimuksia - Glass Research XI, Suomen lasimuseo,
Riihimäki 1998.
- Lumpeenkukka - Aimo Okkolin, Lasitutkimuksia XV, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2004.
- Läpi näkyy ja lämpimän pitää, Suomalaista tasolasia, Lasitutkimuksia XVII, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2007.
- Runar Persson, Planglas, Hasse W Tullbergs förlag, Stockholm1965.
- R. Persson, Tasolasi (Planglas), Lahden lasitehdas, painamaton.
- Matti Rainamo, Mauri Riikonen, Rakentajan käsikirja, Enterpress Oy, Tampere 1999.
- Markku Salo - Cries and Whispers - Huutoja ja kuiskauksia, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass Museum 2009.
- Nanny Still, Design 45 anni, Suomen lasimuseo, Finlands glasmuseum, Riihimäki 1996.
- Nuutajärvi - Kartano ja lasipruuki, Museovirasto, Helsinki 1983.
- Nuutajärvi, 200 vuotta suomalaista lasia, 200 Years of Finnish Glass, Hackman, Tampere 1993.
- Oiva Toikka, Lasi, Glass, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1988.
- Oiva Toikka, Lasia, Nuutajärveltä, Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki 1995.
- Oiva Toikka, Moments of Ingenuity, Designmuseo, Helsinki 2010.
- Osakeyhtiö Kumela, lasimaalaamosta tehtaaksi, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2002.
- Mirja Orvola (toim. ed.), Heikki Orvola, Craft Design, Pohjoinen, Oulu 2000.
- Riihimäen Lasia, Riihimäen Lasi Oy 1910-1990, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2010.
- 100 vuotta Karhulan lasia, Lasitutkimuksia V, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1989.
- Suomalaisen lasin juhlaa, Iittala 125, Designmuseo, Helsinki 2006.
- Suomalaista lasia, Lasitehtaiden esitteitä 1950-luvulta, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2000.
- Suomen lasi elää, Finnish Glass Lives, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1986.
- Suomen lasi elää 2, Finnish Glass Lives 2, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1990.
- Suomen lasi elää 3, Finnish Glass Lives 3, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1995.
- Suomen lasi elää 4, Finnish Glass Lives 4, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2000.
- Suomen lasi elää 5, Finnish Glass Lives 5, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2005.
- Suomen lasi elää 6, Finnish Glass Lives 6, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2010.
- Tapio Wirkkala, ajattelevat kädet, Taideteollisuusmuseo, WSOY, Helsinki 2000.
- Tapio Wirkkala, Lasin ja hopean runoilija, A Poet in Glass and Silver, Collection Kakkonen, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass Museum, Riihimäki 2013.
- Timo Sarpaneva, Keuruu 1986.
- Timo Sarpaneva, Kokoelma, Collection, Designmuseo, Helsinki 2002.
- Timo Sarpaneva, Taidetta lasista, Glass Art, Collection Kakkonen, Suomen lasimuseo, The Finnish Glass Museum, Riihimäki 2015.
- Tuikkujen pikkujättiläinen, Suomen lasimuseo, Riihimäki 1995.
- Oppi Untracht, Saara Hopea-Untracht, Elämä ja työ, Helsinki 1988.
- Valto Kokko, Muotoilija, Lasitutkimuksia XVI, Suomen lasimuseo, Riihimäki 2006.
- David Whitehouse, Glass: A pocket dictionary of terms commonly used to describe glass and glassmaking, The Corning Museum of Glass, Corning,
New York 1993.
The Glass Performance Days (GPD) verkkosivusto www.glassonweb.com [2020]
Seloy Oy:n verkkosivut www.seloy.fi [2007]
Tamglassin verkkosivut www.tamglass.fi [2007]
Lasiliirin verkkosivut www.lasiliiri.fi [2011]
Kaune Oy:n verkkosivut www.kaune.fi [2011]