KERÄTÄÄN LASIA!
Lasi, tuo materiaaleista vaikein, herkin ja jännittävin, on pitkään ollut myös Suomessa kiinnostava keräilykohde. Harvinaiset, historialliset lasiesineet, erikoisuudet tai kaunis arkitavara on innostanut keräilijöitä läpi vuosikymmenien. Samalla keräilijät ovat aktiivisesti ylläpitäneet lasitietoutta ja lasiesineiden arvostusta ja ymmärrystä.
Naurispullot, taskumatit ja pulputuspullot (sädepullot) olivat varsinkin 1980-1990-luvuilla hauskoja keräilykohteita, joiden säilyminen nykypäivään on ollut kiinnostavaa. Entisajan tarpeellisista esineistä on tullut tämän päivän historiallisia kuriositeetteja, joiden käyttötarkoitusta on museokävijänkin hauska miettiä. Sen sijaan niiden rahallinen jälleenmyyntiarvo on pikku hiljaa laskenut, juurikin kysynnän hiipumisen takia. Jos miettii pitkän tähtäimen hankintoja, kannattaakin tällä hetkellä ajatella vanhemman lasin ostamista – mikäli sellaiseen jossain sattuu törmäämään!
Vanhaa lasia, kuvaaja: Ella Tommila
Jo 1990-luvulla tietoisuus ns. designlasista ja sen merkityksestä myös suomalaisen muotoilun maailmalle vientiin, kohosi ja 2000-luvulle tultaessa se suorastaan räjähti. Milanon Triennaalienkin tunnetuimmat suomalaisnimet, Gunnel Nyman, Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva etunenässä, nostivat jälleen suomalaisen taidelasin kansainvälistä kysyntää. Hintataso nousi nopeasti ja esineistä kilpailtiin hurjasti.
Suomalaisen taidelasin kysyntä on edelleen kovaa, myös ulkomailla. Kiinnostus perustuu niin esineiden laatuun kuin niiden tyylikkyyteenkin. Aitous, arvokkuus, kädenjäljen laatu ovat tärkeimpiä kriteereitä, joilla kansainväliset keräilijät mittaavat taidelasin kiinnostavuutta. Ja Suomessahan tämä osataan. Jos arvoantiikissa jäämme toisinaan muiden Euroopan maiden jälkeen, taidelasissa olemme maailman huippua.
Keräilyn näkökulmasta taidelasi ja lasitaide on toki hyvä muistaa erottaa massatuotetusta. Parhaita esimerkkejä on varmaankin ikisuosikki Alvar Aallon ”Savoy”-malja, eli ”Eskimonaisen nahkahousut”. Orgaanisen kepeän ja kauniin muodon tyyli vetoaa yli vuosikymmenien. Alunperin Karhulan lasitehtaalla valmistetusta maljasta on tullut Iittalan legenda, joka löytynee suurimmasta osasta suomalaisia koteja, milloin minkäkin sävyisenä. Aallon maljakoilla on jälleenmyyntimarkkinoilla melko selkeä nyrkkisääntö. 1930-luvun Karhulassa tuotettujen maljakoiden yhteydessä voidaan puhua parhaimmillaan jopa kymmenistätuhansista euroista, 1940-50-luvun tuhansista euroista ja 1960-luvulta eteenpäin sadoista euroista. Massatuotantoa edustavat sarjat ovat luonnollisesti aina edullisempia kuin puumuotteihin puhalletut erikoisversiot.
Lasistot ja kattaukseen liittyvät lasiesineet ovat tällä hetkellä puolestaan jääneet hieman vähemmälle huomiolle jälleenmyyntimarkkinoilla. Aino Aallon lasisarja, Bölgeblick, kuuluu perinteisiin design-esineisiin, joilla koteihin on saatu modernistista arkikauneutta. Riihimäen lasin kauniit kristallisarjat ovat kattauksen taitajien suosiossa, mutta niiden hankaluus astianpesukoneessa tekee niistä vähemmän suuren yleisön haluamia. Uudenlaisia käyttölaseja löytyy esimerkiksi Iittalalta ja Marimekolta, kuten vaikkapa Klaus Haapaniemen Taika-sarja, Aleksi Kuokan Ote, Anu Penttisen Sukat makkaralla tai Matti Klenellin Lempi. Kaikissa kyetään leikittelemään materiaalilla ja samalla tuomaan esineeseen eleganssia. Lisäksi valmistajat ovat onnistuneet puhaltamaan eloa vanhoihin design-kohteisiinkin, kuten Oiva Toikan Kastehelmeen ja Tapio Wirkkalan Ultima Thuleen; nostamalla esineitä esiin uusissa väreissä ja tyyleissä tai brändäämällä jälleen kiinnostavaksi.
Aino Aalto Bölgeblick, kuvaaja: Ella Tommila
Olipa suomalaisilla lasiesineillä jälleenmyyntihintaa tai ei, ovat ne joka tapauksessa osoitus muotoiluun tarvittavan silmän ja käden taidoista sekä ilosta luoda yllätyksellisyyttä ja tyyliä. Ja muistathan, että tärkeintä keräilyssä ei ole suinkaan esineen hinta vaan itse työ. Mikäli pidät siitä, on aivan oikein myös hankkia se ja nauttia esineen katsomisesta tai käyttämisestä.
Kiinnostavia muotoilijoita jälleenmyyntimarkkinoilla ovat mm.
- ns. kolme suurta: Gunnel Nyman, Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva
- klassikot: Oiva Toikka, Kaj Franck, Nanny Still, Helena Tynell, Tamara Aladin, Göran Hongell, Aimo Okkolin, Saara Hopea
- uudemmat nimet: Harri Koskinen, Markku Salo, Heikki Orvola, Kerttu Nurminen, Brita Flander
- tulokkaat: Camilla Moberg, Kaappo Lähdesmäki, Helmi Remes, Anu Penttinen, Sini Majuri, Ella Varvio, Taru Syrjänen, Heikki Viinikainen
- yllättäjät: EGS, Tommi Toija, Siru Tuomisto
Teksti: Taidehistorioitsija Johanna Lindfors