LASIIN PYSÄYTETTY HETKI

Nanny Still-McKinney (1926-2009) valmistui Taideteollisen keskuskoulun metallitaiteen osastolta muotoilijaksi vuonna 1949. Lähes saman tien hän kuitenkin voitti Riihimäen lasin järjestämän pohjoismaisen lasitaiteen kilpailun ja tuli palkatuksi lasitehtaalle töihin. Stillille työskentely lasinpuhaltajien kanssa ei ollut alussa erityisen helppoa, sillä hän halusi kovin mielellään tehdä itse käsillään sen, mitä suunnitteli. 

Vaikka Still muutti jo vuonna 1958 Belgiaan, avioiduttuaan amerikkalaisen George McKinneyn kanssa, hän jatkoi yhteistyötä Riihimäen lasin kanssa. Still jaksotti elämänsä taiteilijuuden toteuttamisen avulla: Suomessa ollessaan hän saattoi viettää päivät Riihimäellä lasihytissä puhaltajien kanssa ja illat edustamassa Helsingissä. Sitten hän palasi takaisin Belgiaan perheen luo. Stilliä kutsuttiinkin joskus miehisen lasimuotoilun vallan keskellä ”lasiprinsessaksi”, sillä hän oli vahvasti esteettinen ja naisellinen myös pukeutumisessaan, koristautumisessaan ja halussaan huvitella.

Ja ehtihän hän muuallakin Euroopassa luoda nimeä. Nanny Still palkittiin mm. Belgian tunnetuimmalla muotoilupalkinnolla, Signe d’Orilla, ja hän teki esimerkiksi näyttelyn Pariisiin, seinävalaisimia hollantilaiselle Raak Lichtarchitectuurille ja keramiikkaa Cerabelin posliinitehtaalle.

Nanny Stillin töille luontaista tuntuu olevan erityisesti niiden leikkisyys. On se sitten esineen sävy, muoto tai nimi, siinä on aina jotain kovin Still-mäistä. On Harlekiinia, Sulttaania, Tzarinaa, Nukkumattia, Pylpyrää ja Piispanhiippaa. Sodanjälkeinen materiaalipula kiskoi suunnittelijoista todellisen mielikuvituksen valloilleen – mitä vähemmän oli, millä leikkiä, sitä kekseliäämpi tuli olla. Still kykeni näkemään materiaalissa sellaisia mahdollisuuksia iloisiin muotoihin, joita kaikki eivät nähneet. Stillin legendaarisimpia lausahduksia olikin, että ”Ei on ainoastaan kyllä-sanan alku”.

Kiinnostavaa Stillin töissä ovat myös niiden värisävyt. Harlekiini-sarjan turkoosinsininen väri on edelleen tunnistettavinta Stilliä. Samoin Stillin modernismia hyödyntävät muodot ovat kenties parhaimmillaan värillisessä käyttölasissa. Lasitaideteoksiin oli kiinnostavaa suunnitella ja hioa dramatiikkaa, mutta käyttölasin kautta Still onnistui kokeilemaan aina uudenlaisia värimaailmoita. Still itse ihasteli ”keisarillisen plyyshin tunnelmaa ja kullalta kimaltavaa bysanttilaista romantiikkaa.” Kansainvälisesti tunnetuimpana Stillin sarjana on usein pidetty Flindaria. Saattaa kuitenkin olla, että tällä hetkellä voiton vievät sisustuksessakin kiinnostavat värilliset koristepullot.

Lasimuseon kevään näyttelyssä ”Still Life – Nanny Stillin lasi, muotoilu ja taide” on esillä ilahduttava kokoelma Stillin arkilasia, designlasia ja uniikkeja taidelasiesineitä, jotka todellakin ovat täynnä mahdollisuuksia. Nämä esineet suorastaan huutavat KYLLÄ!

Teksti ja kuvat: Taidehistorioitsija Johanna Lindfors

Lähteet:

Suomen lasimuseon näyttelyluettelo, Design 45 anni Nanny Still, 1996

Amos Andersonin näyttelyluettelo, 2001.